Lohen pyydystäminen vaatii kärsivällisyyttä, taitoa ja ripauksen onnea. Helppo saalis se ei yleensä ole, mutta palkitsee sinnikkään pyytäjän lopulta ruhtinaallisesti. Palatessaan synnyinjokeensa lohi lopettaa syömisen, joten sen pyyntiin perhoilla ja uistimilla liittyy monenlaista mystiikkaa. Miksi lohi sitten toisinaan ottaa hyvinkin hanakasti pyytöihin? Yleensä kalastaja saa käyttää kaiken mielikuvituksensa ja kärsivällisyytensä saadakseen sen tärppäämään. Nämä kiehtovat ominaisuudet vetävät joka vuosi kuningaskalan pyytäjät lohijoille.

Neuvoja kalastajille

Lohenkalastuksesta Merikarvianjoella on kokemusta kertynyt kunnolla vasta viime vuosina. Paljon ottipaikkoja on pitkiltä jokiosuuksilta vielä löytämättä. Tietoa karttuu koko ajan lisää parhaista perhoista, uistimista, kalastustavoista ja -ajoista sekä otollisista vedenkorkeuksista. Lohi aloittaa nousun yleensä heinä- elokuussa. Kalojen nousu aktiivisuuteen vaikuttaa suuresti joen virtaama, alhaisilla virtaamilla lohet odottelevat jokisuulla veden nousua. Kesällä ja alkusyksystä nousevia lohien pyynti kannattaa keskittää lohien levähdyspaikkoihin mm. koskien niskoille. Jokeen noussut lohi oleilee usein matalia koskia syvemmissä virtasuvannoissa odotellen kutuajan lähestymistä. Kutuajan lähestyessä syys-lokakuussa kalat alkavat siirtyä koskiin, erityisesti niskoille, välisuvantoihin ja koskien alle. Kutu tapahtuu loka-marraskuussa. Parhaiten lohta saadaan syksyllä. Joen virtaamalla on suuri merkitys lohien aktiivisuuteen, usein parasta aikaa on kun virtaus nousun jälkeen kääntyy laskuun.

Lohet ovat ottaneet perhoon ja uistimeen usein lähellä pintaa uitettuna, vasta vesien kylmettyä loka-marraskuussa on pohjanläheinen uittotapa ollut tarpeen. Perhojen koot ovat tavallisesti olleet nro 8-2/0, uistimista toimivat perinteiset lohivaaput sekä lipat ja lusikat. Väriyhdistelminä ovat toimineet ainakin musta, violetti, ruskea, punainen ja keltainen. Perhon hahmo saa olla varsin voimakas, jotta se erottuisi hyvin humuksen värjäämässä vedessä. Rauhallinen uittotapa on yleensä hyvä, mutta aina kannattaa kalaa ärsyttää poikkeavalla uitolla ja erikoisilla viehevalinnoilla. Lohen voit saada nappaamaan syksyllä aamuhämärästä lähes yön pimeyteen, joten kalastusta ei kannata lopettaa illan alkaessa hämärtyä. Kalasta hämärässä aivan pinnan tuntumassa kookkaalla tummalla perholla tai vaapulla.

Huhti-tuokokuussa saadaan saaliiksi mereen palaavia talvikkolohia, jotka ovat syksyn kudun ja joessa vietetyn talven jälkeen erittäin laihassa kunnossa. Nämä kalat ovat joen lohikannalle erittäin tärkeitä mahdollisia uudelleen kutijoita.

Kaikki lohet tulee aina vapauttaa koko Merikarvianjoen alueella, eikä niitä saa ottaa saaliiksi. Vapautuksessa tulee olla huolellinen ja noudattaa erityistä varovaisuutta, jotta kalat eivät vahingoitu.