Lankoski on Merikarvian joen ylin, pisin sekä monipuolisin koskialue kalakierroksen kalastusalueella. Koskialue on noin 1,9 km pitkä ja se koostuu kahdesta erillisestä haarasta, jotka erkanevat Lankosken padon kohdalla, valtatie 8 itäpuolella, jakavat virtaamaan ryöstön kohdalla ja yhtyvät lopulta koskenhaarojen loppuliuuissa. Usein puhutaankin Lankosken luonnonuomasta sekä Lankosken voimalaitosuomasta tai ”Veikon uomasta”. ”Ryöstö” on haarojen yhtymäkohta, n. 400 m museosillasta alavirtaan, mistä varsinkin kevättulvan aikana luonnonuoma purkaa osan virtaamastaan voimalaitosuomaan. Kesällä ”ryöstön” ylittää lenkkareilla kiveltä toiselle hyppien.

Lankoski omaa suurimman pudotuskorkeuden ja on joen vuolasvirtaisin koskiosuus. Haarojen väliin jää noin kilometrin mittainen saari, joka on pääosin luonnonsuojelualuetta. Korkealla vedellä saareen pääsyä helpottaa ”ryöstön” kohdalla oleva riippusilta.